Itku on lääke suruun ja murheeseen, sillä surematon suru on usein elämän jarru
Essi Määttä 
Kehoon jumiin jäänyt surematon suru voi aiheuttaa epämääräisiä fyysisiä kehollisia oireita ja pelkoja. Joskus kehossamme voi majalla vuosia tai jopa vuosikymmeniä vanhoja suremattomia suruja, joille ei ole annettu lupaa ja tilaa nosta tietoisuuteen käsiteltäviksi.
Surun taustalla voi olla läheisen kuolema, parisuhteen päättyminen tai joku muu traumaattinen kokemus. Surullinen kokemus voi myös olla asia tai unelma, joka ei koskaan ei ole toteutunut, haave lapsesta, unelmien puolisosta tai siitä ettei elämä mennyt niin kuin olisi tahtonut ja toivonut.
Pelkäämme omia tunteitamme ja olla haavoittuvaisia, mutta juuri silloin, kun olemme haavoittuvia todelliset tunteet nousevat pintaan ja paljastavat syvälle kätketyt surumme.
Jos uskallamme olla haavoittuvia, annamme surulle väylän purkautua ulos kehostamme. Usein kestämme ahdistuksen, vihan ja jännityksen tunteet, mutta suru on epämiellyttävä vieras, joka vie meidät tuntemattomalle maaperälle. Pelkäämme että emme pääse pinnalle ja näin jäämme kiinni suruun
Surun näyttämiseen liittyy usein häpeää, pyydämme anteeksi, jos itkemme toisten nähden. Pidämme surumme sisällä, sillä sen näyttäminen paljastaa henkilökohtaisen puolen meistä. Joskus olemme kätkeneet sen niin hyvin, että emme itsekään tiedoista kantavamme suremattomia suruja ja ihmettelemme vain mistä epämääräinen paha olo kehossa johtuu.
Suru tahtoo tulla nähdyksi ja kohdatuksi jotta se voi vapauttaa kehosi ja mielesi ja jatkaa matkaa. Surun kohtaaminen vaatii myös taitoa kohdata itsensä myötätuntoiseksi, anna siis itsellesi lupa surra.
Suru nousee käsiteltäväksi vasta kun olet siihen valmis. Mieli pitää kyllä tehokkaasti huolen siitä, että suojapanssarit pysyvät yllä niin kauan kun, emme tahdo kohdata syvintä itseämme ja kiputunteitamme.
Jos pidämme itsemme kiireisinä ja emme pysähdy itsemme äärelle, emme anna kätketyille tunteille mahdollisuutta nousta ylös tietoisuuteen. Pysähdy itsesi äärelle Kuuntele kehon viestejä kysy itsellesi mitä sinulle kuuluu niin kehollisesti kuin mielellisesti.
Jenni Vartiainen laulaa suru on kunniavieras
"Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa
Varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru, jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle
Syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja
Kirjoista löydä
Et ostaa voi miljoonin markoin"
Tekstin on kirjoittanut Kirsi Penttinen, Psykoterapeutti, joka opiskelee para-aikaa myös Natural bodymid working- vuosikoulutuksessa.
Kategoriat: : tunteet