Kehollisuudesta ja kehollisista menetelmistä
Annika Kreutzer 
"Kun pysähdymme kehon kokemuksellisuuden äärelle, tulemme lähemmäs itseämme."
Keholliset menetelmät eivät ole minulle pelkästään työkaluja tai opittuja harjoitteita. Ne ovat tapa kuunnella, olla läsnä ja tulla yhteyteen sen kanssa, mitä sisällä tapahtuu.
Keho-orientoituneen työotteen terapeuttina, ohjaajana ja kouluttajana näen kehollisuuden keskeisenä osana sekä hyvinvointia että kasvua. Keho ei ole vain väline, joka kantaa meitä arjessa, vaan se on myös tunteidemme, kokemustemme ja sisäisen maailmamme tyyssija. Kun olemme kehossa, olemme yhteydessä itseen, jolloin olemme tämän hetken tietoon parhaiten myös läsnä. Myös muita itsensä kohtaamismenetelmiä tarvitaan, mutta keholliset menetelmät tarjoavat oivallisen väylän tulla lähemmäs tätä läsnäolon ja kehotiedon "kotia".
Omassa terapia- ja ohjaustyössäni keholliset menetelmät eivät ole ulkoa opeteltuja liikkeitä tai strukturoituja tekniikoita (vaikka niillekin on joskus paikkansa). Ne eivät tähtää suoriutumiseen, vaan läsnäoloon ja kuunteluun. Liike syntyy aina sisältä käsin; yhteydestä siihen, miltä juuri nyt tuntuu. Kehollinen työskentely onkin useimmiten rauhallista ja tutkivaa. Se on enemmänkin itsetutkiskelua kuin vauhdikasta liikettä. Se kutsuu pysähtymään oman kokemuksen äärelle, ilman arviointia, kiirettä tai tavoitteita.
Tällainen lempeä pysähtyminen lisää tietoisuutta omista tunteista ja kehon viesteistä. Voimme kuulla, mitä keho yrittää meille kertoa, ja tunnistaa, millaista sisäistä liikettä pinnan alla tapahtuu. Mahdollinen asennon, liikkeen tai hengityksen muutos nousevat kokijan omasta sisäisestä maailmasta käsin tuntemuksia ja mielikuvia tutkiskellen. Joskus itse löytäen, joskus autetusti. Yleensä kehollisuuden äärellä ollessa sanoitan asiakkaalle: mitään ei tarvitse suorittaa tai väkisin löytää, eikä ketään tarvitse miellyttää. Nämä harjoitteet ovat tässä hetkessä rakentuvaa tietoa ja ensisijassa itseä varten.
Kun ihminen tulee yhteyteen keho-mielen ja tunteidensa kanssa, syntyy kokemus siitä, että on mahdollista olla rauhassa itsessään: tunteissa, rajoissa, tarpeissa ja jopa vuorovaikutuksessa. Kun yhteys omaan kehoon ja tunteisiin vahvistuu, myös turvan tunne lisääntyy. Tunteet saavat tulla näkyviin ja virrata kehossa kannatellusti omalla painollaan. Näin ollen mieli voi opetella rauhoittumista ja luottamista siihen, että kaikkea ei tarvitse hallita järjellä tai pitää kontrollissa.
Kerron omakohtaisen esimerkin tilanteesta, jossa olin havainnut yläkehon alueella lievää kiputuntemusta aamusta asti. Illasta päätin kohdata kehoni. Kävin makuulle laittaen käteni kohtaan, missä puristusta tuntui. Annoin kehoni näyttää, mitä käsi sieltä kohtasi ja suruahan siellä. Tietämättä itkulle varsinaista syytä, annoin kyynelten tulla niin pitkään kuin ne luontaisesti tuli. Lopettaessani kehon tuntemus oli kadonnut ja pysyikin poissa. Pystyin vain arvailla, mihin suru liittyi ja se oli se rooli, minkä mielelleni tilanteessa soin. Jos olisin antanut mielelleni vallan kohdata yksin tämä tuntemus, luulen lopputuloksen olleen toinen. Joskus kehollinen tuntemuksen kohtaaminen on näin yksinkertaista, joskus siinä on enemmän kerroksia.
Kehollisten menetelmien kautta voimme tarkastella itseämme ilman arviointia, uteliaasti ja hyväksyvästi. Usein kuulee ja tunteekin kuinka kehollinen läsnäolo vahvistaa myös itsemyötätuntoa: se auttaa suhtautumaan omiin reaktioihin ja tunteisiin lempeämmin. Kun keho ja mieli saavat kohdata toisiaan, syntyy kokonaisempi yhteys omaan ihmisyyteen. Tämä yhteys on pohja, jolta käsin voi rakentua luottamus, rauha ja sisäinen turva, sekä elämässä että terapiassa ja ohjauksessa.
Annika Kreutzer
Dialogisten, kehollisten ja luovien menetelmien lyhytterapeutti
Perhe ja parisuhdetyön ohjaaja
Natural well kouluttaja